Charlotan Blogi

Mikä avuksi?

Mitä tehdä kun ei löydä itsestään juuri ollenkaan sellaista joka miellyttäisi omaa silmääsi, mistä itse pitäisi? Ympärilläsi olevat hehkuttavat iloista, pirteää luonnettasi ja ystävällisyyttäsi. Mutta silti et ole tyytyväinen itseesi. Esimerkiksi ulkonäköösi. Olet lopen kyllästynyt vatsasi ja pohkeidesi ympärillä oleviin ylimääräiseen rasvaan, käsivarsissa ei ole juuri nimeksikään lihaksia, eikä jalkaasi mahdu enää ne samat vanhat pitkävartiset saapikkaat jotka ennen niin kauniisti sujahtivat solakkoihin jalkoihisi? Vai oletko aina ollut pyöreä, mutta nyt vasta viime aikoina olet alkanut ymmärtää sen merkityksen kun katsot vaatekaappiisi ja vaatteidesi koko suurenee pikkuhiljaa. Onko se tapahtunut salaa? Oletko tiedostanut sen, vai onko se tapahtunut tiedostamattasi? Veikkaisin viimeistä. Olet ehkä jollain tasolla ymmärtänyt sen, mutta sitten ajatellut, että kyllä minä ensi keväänä saan ne pois kunhan vain lumet sulavat. Annat itsellesi pikkulahjoja hyvin suoritetusta työstä tai juhlissa annat itsesi syödä kaikkea mahdollista mitä pöytään on ahdettu. Kaikki tämä tuntuu sinusta sillä hetkellä mahtavalta, mutta hupskeikkaa puntarin lukema sen kun vain nousee kunnes lopulta se on järkyttävissä lukemissa. Jopa lääkärisi on sen ehkä huomannut, tai miehesi tai paras ystäväsi, jotka laittaneet sen ennemminkin merkille, mutteivät ole viitsineet siitä ennen mainita.

Itse koin niin sanotun herätteen, kun näin yläasteaikaisen ystäväni pitkästä aikaa moneen kuukauteen sen jälkeen kun päätimme peruskoulun. Tiemme erkanivat heti sen jälkeen, hän meni lukioon ja minä menin opiskelemaan itseäni suurtalouskokiksi. Vaikka samassa kaupungissa asuimme ja opiskelimme, olivat koulumme eripuolella kaupunkia ja koska ne olivat aivan toisen tyyppiset, emme ehtineet nähdä kuin vasta tuolloin eräänä syksyisenä päivänä. Aivan järkytyin hänen suuresta muodonmuutoksestaan ja se pisti miettimään, miettimään millaiseksi itse olin itseni päästänyt. Olimme molemmat olleet yläasteella ylipainoisia, reilustikin. Tuolloin emme vain olleet sitä niin laittaneet merkille, tiedostaneet ehkä, muttemme me niin paljon, että olisimme alkaneet tehdä asialle jotain. Päätin ystäväni hyvällä esimerkillä ja kannustamana, itsekin ryhtyä laihduttamaan. En ollut ennen edes yrittänyt laihduttaa, mutta nähtyäni ystävässäni tapahtuneet muutokset päätin, että nyt oli minun aikani.

Otin ensin selvää kyseisestä dieetistä netistä ja lopuksi ostin kirjan, kun olin päättänyt, että tätä minä halusin. Joudin aluksi turvautumaan ystäväni neuvoihin kun en itse tiennyt mitä sain syödä ja mitä en. Se oli aika kaaottista aikaa. Annoin äidillenikin luettavaksi ostamani kirjan, vaikka myönnettävä on, ettei siitä juuri selvää apua ollut mitä tuli päivän ruokailu hetkiin. Hyvät perustiedot siinä oli atkinsin dieetistä. Mutta ruokaohjeet olivat tehty kolmanteen vaiheeseen päässeille. Atkinsin dieetti kun jaotellaan neljään vaiheeseen; 1. Aloitus vaihe, 2. Jatkuva pudotus, 3. Esiylläpito, 4. Ylläpito.

Minulla dieetti toimi vaikka sivuvaikutuksiakin oli. Päätä särki mikä oli varsin odotettavissa, mutta siitä selvittyäni, olin varsin tyytyväinen itseeni. Koosta 46:sta 42:teen. Oli ihanaa käydä vaatekaupassa kun vaatteita löytyi ja ne jopa näyttivät omasta mielestäkin hienoilta päällä. Äitini onneksi osaa käyttää ompelukonetta, jota hän joutuikin sitten käyttämään kun kavensi vaatteitani… Yhdessä välissä, minulla ei ollut ainoitakaan täysin istuvia farkkuja, kaikki olivat jollain tapaa liian isoja. Sukulaisenikin hyötyivät laihduttamisestani. Äitini sisko sai minulta esimerkiksi erittäin vähän käytetyn paitapuseron, jota tätini on käyttänytkin hyvin usein.

Olen erittäin tyytyväinen, että ryhdyin atkinsin dieetille. Monet kysyivät, ettenkö syö ollenkaan ruisleipää tai karkkia tai jäätelöä, ja he hämmästyivät kun kerroin ettei. Tekeekö edes mieli? jotkut kysyivät, siihen vastasin yleensä, että kun ruisleipää paahdettiin leivänpaahtimessa, minun piti lähteä omaan huoneeseeni ja sulkea ovi perässäni, etten olisi haistellut sitä ihanaa tuoksua ja siten tullut kiusausta syödä itsekin. Mitä karkkiin, jäätelöön ja muuhun hyväskään tulee, itseni tuntien oli parempi laittaa kaikki kerrasta poikki, eli en ottanut mitään. Kiusaus olisi kuitenkin ollut liian suuri ja olisin ehkä sortunut ja pilannut hyvin alkaneen dieettini.

Myönnän, että ehkä etenin liian nopeasti. Tarkoitan, että laihduin liian paljon lyhyessä ajassa, mutta toisaalta, en näe, että siitä olisi ollut haittakaan. Ollessani au pairina ulkomailla minulle tuli takaisin viisi kuusi kiloa. Ruoka kun oli siellä niin erilaista, vaikkei senkään syyksi kaikkea voi laittaa. Nyt nuo kilot täytyisi saada pois ja ehkä hieman lisääkin. Atkins kun pitäisi ottaa elämän muodoksi, jotta painon ylläpitäminen onnistuisi. Ensin kaks täysin hiilihydraatitonta viikkoa, sitten pikkuhiljaa aina lisäämällä löytää itselleen sopivan määrään. Ja tällä taas tarkoitan sitä, että vaikka syö, paino ei lähde nousemaan, muttei se enää laskekaan. Tämä tietysti ei täysin ole mahdollista. Pieniä heittoja on vuorokaudenmittaan, totta kai, mutta pääsääntöisesti paino pysyy siinä mihin on tavoite painonsa asettanutkin.

Tästä se siis alkaa ja tällä kertaa olisi tietenkin tavoitteena, etteivät kilot tulisi enää takaisin. Ajattelin, että ehkä jonkinlaisen päiväkirjanpitäminen voisi auttaa ja koska minulla kerran on blogini, niin miksen sitten yhtä hyvin voisi sitä kirjoita täällä.

Lähtö kohta:

Paino tällä hetkellä: 85.1 kg, kello 1.47

(vuorokauden aika vaikuttaa painon määrään huomattavasti)

Pituus: noin 173cm

(en tiedä tarkasti, koska viime mittaamisesta on aikaa)

Tavoiteltu paino: liikkuu jossain 75kg ja 80kg välillä