Charlotan Blogi

Kello 22.28

Ajattelin nyt ensimmäisessä merkinnässäni pohdisk on itse Argentiinasta suomeen jo lapsena muuttanut ja on ollut jo kauan täysi suomenkansalainen. Hän on kokenut rasismia täällä ollessaan koko pienen ikänsä. Suomalaisille kun maahanmuutto on vielä niin nuori ilmiö, ettemme vielä täysin ymmärrä, että esimerkiksi tummaihoinenkin voi olla täysin suomen kansalainen, ollut jo syntymästään asti, puhuu suomea äidinkielenään ja pitää suomalaisista asioista.

______

Kansainvälistyminen luo paineita kasvavalle nuorelle. Tiedotusvälineissä ja kouluissa kehotetaan kanssakäyntiin ihmisten kanssa ja plussaa saa, jos se joku on ulkomaalainen. Työpaikkoihin haetaan kielitaitoisia, ulospäin suuntautuvia ja ajattelutavoiltaan monerdeja ihmisiä. Mutta miten käy niille, jotka eivät näytä ehtoja täytä? Jäävätkö he muiden jalkoihin vain siksi, että he ovat erilaisia?

Media muokkaa käsityksiämme maailmasta, ja täällä asuvista ihmisistä. Jos meille syntynyt ensivaikutelma toisesta ihmisestä on ollut hiukankin epämiellyttävä, emme juuri enää ensitapaamisen jälkeen jaksa katsoa millainen ihminen oikeasti on. Näin ollen oletamme liiankin usein ja varsinkin, jos muodostamamme kuva on negatiivinen, että kaikki, samaan rotuun, uskontokuntaan ja kulttuuriin kuuluvat jäsenet ovat samanlaisia.

Hyvän ensivaikutelman luominen on siis tärkeää, mutta ei siihen silti saa liiaksi mennä luottamaan. Ei ulkokuori välttämättä kerro siitä millaisia me olemme sisältä vaikka se monta kertaa antaakin hyvät suuntaviivat sille.

Kansainvälistyminen tuo esille rasismin. Rasismiahan itsestään on ollut niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin, mutta nyt vasta olemme alkaneet ymmärtää mitä se oikeastaan tarkoittaa ja olemme alkaneet tehdä asialle jotain. Kuten aikakauslehti Yhteishyvän numerossa 7/2007 olleessa haastattelussa sosiaalipsykologian professori, Karmela Liebkind, toteaa: ”Rasismin takan on pelko ja viha. Nämä opitaan joko perheen sisällä, koulussa tai tiedotusvälineissä. Kyse voi olla tiedostamattomista, kulttuuriin sisältyvistä kielteisistä ennakkoluuloista joitakin ryhmiä ja niiden jäseniä kohtaan, tai vallitsevasta maailman kuvasta, jossa tiettyjen ryhmien jäsenet kuvataan alempiarvoisimpina tai vaarallisina.” Pääsääntöisesti Liebkindin mukaan rasismiin pätee värisuoran periaate: ”Mitä tummempi on, sitä useammin rasismin kohteeksi joudutaan.”

Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että tällaisen rotusyrjinnän karsimiseksi tulisi vaikuttaa enemmän lapsiin ja nuoriin. Siihen millaisen kuvan me vanhemmat annamme heille, millaisen kuvan heidän seuraamansa media heille luo ja millaista kasvatusta niin koulussa kuin kotonakin heille annetaan. Miten voimme olettaa, että lapsemme hyväksyisi naapuriimme muuttaneen afrikkalaisperheen, jos itsellämme on vahvat ennakkoluulot?

Suomessa oli 2005 lopulla tehdyn mittauksen mukaan vähemmistöryhmiä.

• suomenruotsalaisia 294 664
• saamelaisia noin 5 800
• romaniväestöä noin 6 000-7 000

Joten, voimme tästä siis kaiketi päätellä, että meidän jokaisen täytyy ainakin jossain määrin olla tekemisissä vähemmistöryhmien kanssa? Jollakin voi olla työpaikallaan joku suomenruotsalainen, tai naapurissa asua romani perhe.

En väitä etteikö itsellänikin olisi jonkinlaisia ennakkoluuloja tietyistä vähemmistöryhmistä tai kulttuureista, mutta luulisin silti olevani huomattavasti sopeutumiskykyisempi uusiin tilanteisiin ja olevani valmis kanssakäyntiin uusien ihmisten kanssa kuin useimmat.

Itse en ole täydellinen, joten miksi minun pitäisi olettaa, että muut olisivat? Ei meidän kaikkien tarvitse olla samasta muotista painettuja tai osata samoja asioita kuin toiset. Olemme kaikki erilaisia. Olkaamme siis ylpeitä siitä.

Siihen päättyivät mietiskelyni tällä kertaa, seuraavalla kerralla nähdään mitä sitten mietin.